Jos pitäisi mainita populaarimusiikin historiasta yksi yhtye, jonka fanitusta sopisi kutsua uskonnoksi, niin tuskin voisi keksiä parempaa vaihtoehtoa kuin The Beatles. Pyörtyilyä ja kirkumista? Enemmän kuin kylliksi. Ylitsevuotavaa rakkautta? Täältä pesee. Reittejä toisiin todellisuuksiin? Vaikka kuinka monia. Perinteiset hyvän elämän mallit antoivat myöten 60-luvulla, kun Beatlet ihailijoineen eivät mukautuneet niihin vaan loivat uusia. Nämä neljä liverpoolilaista olivat aito aatteellinen ja yhteiskunnallinen muutosvoima, ja he etsivät uransa aikana monin tavoin vastauksia myös elämän perimmäisiin kysymyksiin. Viime kaudella tarkasteltiin jo rockmusiikin fanikulttuuria uskontotieteen kautta. Nyt vetovastuu on enemmän tarinalla kuin teorioilla. Beatles tuo musiikin ja uskonnon rajapinnan näkyviin konkreettisesti, yhteydessä historialliseen kehitykseen: muun muassa seksuaaliseen vapaamielisyyteen, rotuerottelun haastamiseen ja orientalismin uuteen aaltoon. P...