Uhrit ovat uskonnontutkijoille tuttu juttu. On jopa väitetty, että uskontoon kuin uskontoon kuuluu uhri. Mutta niin sanottu maallistumiskehitys ei suinkaan ole lakkauttanut uhrien kulttuurista merkitystä läntisessä maailmassa. Ensin täällä annettiin miljoonien ihmishenkien uhreja kansakunnille ja työväenluokalle. Sittemmin uhriudesta tuli elävien ihmisten statustekijä. Yhteiskunnan jakaminen sorron uhreihin ja etuoikeuksien nauttijoihin luo elämään draamallista jännitettä ja merkitystä. Uhriuden moraalinen vipuvoima kiinnostaa poliittisia toimijoita niin oikealla kuin vasemmalla. Näkyykö tässä kaikesta huolimatta kristillinen historiamme ja usko ristiinnaulittuun Jumalaan? Lisäksi sopii miettiä, kuinka ikiaikainen uhritoimitusten käytäntö kenties jatkuu nykyisin. Teilaammeko yksittäisiä syntipukkeja medioiden ja somen välityksellä, jotta emme kaikki karkaisi kiinni toistemme kurkkuihin? Vieraana toimittaja Tuija Siltamäki.